… henkisesti. Näillä helteillä voimat on töitten jälkeen totaalisen nollassa. Vielä kun meidän kodin työnjako menee niin et mies (enempi tienaavana) hoitaa ruoka-ostosten ja bensojen maksun ja tiskaamiset ja pyykit, niin iltaisin mulle jää ruoanlaitto, imurointi, lattioiden ja wc:n pesu ja kaikki muu siivous. En oo maailman ahkerin siivoaja, ja tilannetta ei helpota meidän oma pikku eläintarha – ihan sama, kuinka usein imuroi, näistä karvoista ei ikinä pääse eroon.
Jos joku tietää, miten tän kaiken lisäksi mä saisin lisäenergiaa liikuntaan ja pumppitreeneihin niin kertokaa ja heti! :O
Mut siitä pomppimisesta… Oon tehnyt yhden hengen tutkimusta PAINON VAIHTELUISTA.
Tässä esimerkkiä, ja opetuksena:
VAAKA ON PERSEESTÄ.
1.päivä (normikarppi) 65,1
seuraava päivä, eli 2.päivä (normikarppi) 64,9
3. päivä (normikarppi jatkuu) 64,9
4. päivä (normikarppi) 65
SITTEN REPEEN JA SYÖN PAKETIN HAPANKORPPUA JA KUUSKYT GRAMMAA SUKLAATA, JA MITÄ TAPAHTUU SEURAAVANA AAMUNA??
5. päivä:. 66,5!!
…ja EI, en kerryttänyt vyötärölle puoltatoista kiloa ihraa alle vuorokaudessa. Mut noi nesteet kyllä inhottavasti painoi farkkujen napin kohdalla, argh..
6. päivä (keto-ketokarppi) – en uskaltanu käydä vaa’alla!
7. päivä (ketokarppi jatkaa) – 65,5
.. ja pakko myöntää itselleen, että vaikka peilikuva näyttää taas ihmismäiseltä vatsan kohdalta, niin ei, en laihtunut kiloa kahdes päivässä… Koska vaaka on -yllätys yllätys – perseestä!!
Parempi kun jatkaa hyväksi havaitsemalla linjalla ja käy puntarilla kerran viikossa tai harvemmin. Kyllä ne lukemat siitä pienenee, parissa kuukaudessa tää on tapahtunut melkein kuin itsestään, oon vaan syöny hyvin – PEKONIA! Enkä kyllä vaa’an mukaan laihduttamista ja vaa’an avulla tulosten tarkkailua suosittele tämän pikku testin jälkeen kenellekään :O
… nyt pakollinen iltainen hääsivuilla surffailu (ja sivuhistorian tyhjennys jos mies sattuis tarviimaan mun konetta!), jatketaan huomenna 
Uusi viikko. Että mä vihaankin maanantaita, varsinkin kun joudun heräämään nuohoojan tuloon kello kahdeksan (epäinhimillistä), kahvia ei oo keitetty valmiiks (julmaa) ja ulkona kompastun koiran naruun ja hirtin jalkani melkein poikki (sattu). Menin nuohoojan jälkee takas täkin alle ja mökötän täällä nyt yksin koko maailmalle. Mun vapaapäivien aamuja ei saa kohdella näin!!
Olen oppinut taas uusia asioita itsestäni. Listataanko?
1. Olen VARMA, että siinä missä suurin osa ihmisistä voi parhaiten tasapuolisella, ylettömiä hiilareita karsivalla dieetillä, MINÄ voisin aivan hyvin elää elämäni loppuun asti energiajuoman, tumman suklaan ja sinihomejuuston voimin.
2. AINA KUN MULLA MENEE HYVIN (katso edellinen hehkutuspostaus), oon varma, että voin syödä vähän enemmän suklaata “palkinnoksi”. Mikä ihme siinä on?? Varsinkin kun…
3. En vaan voi syödä vaan vähän suklaata vaan yhtenä päivänä. Se on yks ainoo pikkunen viaton Ferreron muna ja kohta oon vetäny ostoskärryyn sellasen lastin suklaata, että Prisman kassan loppusaldo vastaa pienen maan vuoden BKT:ta.
4. Itse asiassa VOIN syödä muuten 100% karpilla ruokavaliolla suklaata noin 20 – 50 g (ja totta puhuen, enempää ei ees tee mieli kun alkaa tuntua läskiltä 
), ja painoa putoaa silti koska hiilarit jää alle 60 grammaan, mutta suklaan myötä kuvaan hiipii AINA, A – I – N – A vihollinen numero kaksi, mun aivot lakkaa toimimasta ja melkein pyörryn nautinnosta niin, että en ees ajattele, että todellisuudessa…
5. MINÄ EN VOI SYÖDÄ HAPANKORPPUA. ENÄÄ KOSKAAN. Sorrun siihen noin kerran 10 päivässä, ja tulos on aina sama: Huulilla se maistuu IHANALTA, kunnon voimariinin kanssa AI ETTÄ! Puoli tuntia syömisen jälkeen alkaa väsyttää, luomet menee raskaina kiinni ja jalkoja pakottaa. Kaks tuntia syömisen jälkeen näyttää siltä et oisin syönyt pikkulapsen rantapallon. Neljä tuntia syömisen jälkeen alkaa kivut. Vatsaa pistelee, hengitys saattaa käydä vaikeaksi ja vatsa painaa palleaa. On siihen syynsä, että karppauksen jälkeen mun vatsavaivat on vähentyneet noin neljä miljoonaa prosenttia! Jotkut voi varmaan syödäki hapankorppua. Mutta minä en voi. Voi kun mä muistaisin tämän heikkoina hetkinä!
6. Karppisafka – HYVÄÄ! Oikeasti. Todisteena mies, jolle kokkaan, ja joka ei ole karppi, vaan joka rakastaa meetwurstileipiä, lihapiirakoita jasen omia rakkaita iltamuroja. Oon kokannu meille viime viikolla mm. kanapihvejä, tonnikala-aurajuustopataa, juustotäytteisiä kana-pekonirullia ja eilen viimeksi lihamureketta uunijuureksilla. Mies veti onnellisena 200 grammaa vihanneksia tuosta vaan oliiviöljykastikkeella (tää on jo saavutus!) ja kun kysyin, kaipaako se näiden aterioiden kylkeen riisiä tai perunoita, voin kyllä tehdä sille, niin ei kuulemma tarvi, kun tulee muuten niin “mukavasti” täyteen ilman että on ähky olo. Ei tää aina ole sitä samaa munalla töihin ja pekonilla kotiin meininkiä! Vinkiksi kaikille karppausta harkitseville: Kokataa, ihmiset, kokatkaa!
7. En oo mässäilystä huolimatta lihonut. Määrät on pienentyneet huomaamatta. Mutta tätä ei pidä missään nimessä ottaa niin kuin minä sen niin helposti otan, eli että voihan tässä nyt sitä ja tätä syödä, ei tässä mitään… MINÄ. EN. VOI. SYÖDÄ. HAPANKORPPUA.
IKINÄ!!!
Joten nyt seuraavat kaksi viikkoa (alkaen eilisestä) vatsakipujen minimoimiseksi otan taas hiukan tuota 60 gramman rajaa tiukemman linjan. Hiilaripitoisista aineksista sallittuja ovat ainoastaan ruoanlaitossa käytettävät maitotuotteet (noin 5hhg/100g) ja marjat. Hedelmistä vain avokadot. Normisti oon syönyt aikaisemmin esim jogurtin töissä tai banaanin. Katsellaan nyt tiukemmilla kaloreilla vähän aikaa miten menee.
Esimerkkilistaa eilisen ja tämän päivän syömisistä:
SUNNUNTAI
10 – 14 KAHVIA, KAHVIA, KAHVIA… JA RED BULL <3
15.00 100g kirsikoita (ei, mulla ei todellakaan koskaan ole nälkä tätä ennen! ja vatsakin tykkää. Elän oikeastaan puolet vuorokaudesta aina paastolla ja syön sitten, kun tulee nälkä)
19.00 lihamureke noin 250g (sis. jauheliha, fetajuusto, tomaattipyre ja pari munaa ja kermaa), 300 uunivihanneksia
Oho, siinä se olikin Mut nukkumaan menin klo 02.00, kun ei oo nälkä niin miksi mä söisin? Ja se on jännä miten ei ole nälkä…
TÄNÄÄN (The Plan!)
8.00 -> KAHVIA, KAHVIA.. vitutukseen yksi Red Bull
Okei, kaksi Red Bullia.
14.00 Kirsikoita (ne oottaa tuolla jääkaapissa et oon saanu ensin siivottua Tein diilin itseni kanssa. Mut enhän mä nyt voi siivota kun koneella on kaikkee kivaa…)
18.00 Broileripekonirullia tuorejuustotäytteellä. Wokkivihanneksia.
Jos on illalla nälkä niin esim 23.00 Kolmen munan munakas aurajuustolla. Aurajuusto on parhautta.
Vielä kun sais nuo liikunnat loppuun saakka suunniteltua, hyvin oon jo saanu ideoita kasaan ja lenkkeilly koiran kans, mut lihaskuntotreeni on vielä viilausta vailla.. Kun haluan sellaisen ohjelman jossa pYSYN. Kuten hapankorppukertomuksesta huomaa, mulle ei soveltaminen sovi. Sen sijaan tarkassa ruodussa pysyn yllättävän hyvin
Hyvää maanantaita kaikille, toivottavasti se on parempi kuin mun maanantai tähän asti!! Meinasin laittaa loppuun uuden kuvan meidän koirasta, mut koska kompastuin vakavasti sen naruun ja jalasta lähti iho ja kahvi läikky syliin niin laitankin kuvan meidän vauvakissasta, koska se ei oo tehny mulle mitään pahaa. Vielä tänään ainakaan.
8 viikkoa, viisi kiloa kevyempänä!! Kyllä maistui makealta tänä aamuna, kun vaaka näytti vähemmän kuin… en edes muista milloin! Mittariin tupsahti lukemat 64,9 ja hihhuloin ja pompin hetken kotonani ilosta.. Olen painanut sen 69 — 71 niin kauan kuin muistan ennen kuin aloin karppaamaan pari kk sitten, joten musta mulla oli syytä pariin voitonhyppyyn…
Huvittavaa, oon jopa niintottunut siihen että maha vähän pömpöttää, että älysin vasta nyt katsoa peiliin, ja eihän se enää ihan samallailla pömpötäkkään! Ihastus oli suuri, kun kaivoin kaapista kirpparilta ostamani 70-luvun farkut joihin en oo koskaan mahtunut,ja NAPS vaan niin ne oli jalassa! Toki mulla on tuolla kaapissa VIELÄ PIENEMPIÄ tavoitefarkkuja jos aika ja maailma ne sallii…
KUVIA!
Ennen-kuva 8.5., JÄLKEEN -kuva otettu eilen:
Mitat ennen ja jälkeen…
69,9 kg -> 64,9 kg
Vyötärö 75,5 cm -> 70cm (jee…)
Lantio 95cm-> 92 cm
… Tää lähtee nyt onnellisena kasailemaan jumppaohjelmaa itelleen!
Koko nuoren elämäni kestäneen laihdutusprojektin jälkeen olen tullut siihen lopputulokseen, ettei kukaan tiedä laihduttamisesta mitään. Syö kalaa. Mutta ei rasvaa. Rasvainen kala käy, kunhan se on luomukala. Älä syö banaaneja, niissä on nopeita sokereita. Syö banaaneja. Älä syö leipää. Leipää voi syödä, kunhan se on ruisleipää. Tosin ruis voi ärsyttää vatsaa. Älä syö suklaata, mutta muista joskus syödä sitä. Vältä lisäaineita. Suosi Lightia. Kunhan se on luomua, ja muista syödä kalaa.
Entäpä liikunta? Kävele töihin, mutta muista, että se ei riitä. Juokse. Nosta painoja neljästi viikossa. Ui. Joogaa. Muista pilates, venyttely, lämmittely, jäähdyttely ja juokse lisää. Älä tee liikaa, liika on pahasta, mutta se mitä teet nyt, on todennäköisesti liian vähän. Siinä vaiheessa kun yrität yhdistää nämä kaksi, syödä terveellisemmin ja treenata paremmin, olet todennäköisesti viidakossa, jossa jokainen on oikeassa eikä kukaan ole toistensa kanssa samaa mieltä. Ja tulokset antavat odottaa itseään, joulusta juhannukseen ja syksyn kuntospurtista aina seuraavan kesän bikinikauteen. Ostamasi kuntosalikortti lakkaa motivoimasta kun väsyttää, housujen nappi painaa vatsaa kipeästi ja paras kaverisi näyttää yhä paremmalta kuin uskot koskaan voivasi näyttää, vaikka söisit pelkkää tapettia ja juoksisit kuuhun ja takaisin.
Kaksi kuukautta sitten heitin Nutriletit hevon kuuseen, syötin light-jogurtit kissoille, tungin kaikki “motivaatiovaatteet” kokoa 34 yhteen ja samaan pussiin ja heitin pussin autotalliin. Motivaatiovaatteet eivät toimi. Leipä ei toimi. Ruokailu kerran päivässä ei toimi, eikä ruokailu 6 kertaa päivässä tuonut muuta kuin hirveän suklaahimon. Kalorirajat ovat paholaisen keksintöä, sillä niiden mukaan levy fazerin sinistä vastaa 12 isoa banaania. Tai 400 grammaa lohta. Joten kalorilaskuri sai myös mennä, itse asiassa samasta ovesta kuin joogamatto, kahvakuula ja se tiedosto, jolle olin ladannut nopeatempoista juoksumusiikkia, jonka tahdissa en jaksanut juosta.
TÄMÄ ON MINUN KEHONI! Minun kehoni, joka turpoaa iltaa kohden niin että housujen nappi ei mene kiinni. Minun ihoni, joka ei ole ymmärtänyt, että saadessani ensimmäiset rypyt silmiin akneongelmien olisi viimeistään pitänyt väistyä. Minun pääni, joka pilkkii leukaa vasten joka iltapäivä, minun kehoni, johon sattuu, jota kivistää, ja minun vatsani, joka toimii suunnilleen yhtä hyvin kuin entisen Neuvostoliiton ihmisoikeudet.
Kaksi kuukautta sitten tunnustin itselleni, etten voi hyvin. Painoa oli 69,9 kg 165 senttiä pitkässä varressa, täsmälleen samat lukemat kuin 12 kk ja 47 dieettiä sitten. Jännä miten toimivia dieettejä sitä löytääkään. Hyväksyin hammasta purren sen tosiasian, ettei yksikään kirja, yksikään asiantuntija eikä yksikään lääkäri voi sanoa, mikä on minun stressin ja nuoruuden bulimian raatelemalle keholleni se OIKEA TIE. Miten minä voin hyvin, se on löydettävä itse.
En ole vielä valmis, en lähelläkään, mutta olen oppinut jotakin. Ja opin koko ajan lisää. Kahden kuukauden aikana painoa on tippunut 4 kiloa, senttejä vyötäröltä lähtenyt viisi (HALLELUJA!), samat housut menee päälle niin aamulla kuin saman päivän iltana (UNBE-FUCKING-LIVEABLE) ja tämä nainen jaksaa hieman paremmin.
Tämä nainen syö karpisti.
Hiilihydraattimäärät vaihtelevat tällä hetkellä 20 ja 60 gramman välimaastossa. En ole asiantuntija, mutta ei tarvita insinööritutkintoa osoittamaan, että neljän vuoden “Emme voi diagnosoida mitään Terv. TK” -vatsavaivat ovat parantuneet, kun olo ON parempi, vyötärö kapeampi ja jatkuva nälkä poissa.
Haluan oppia lisää kropastani, ja haluan ennen kaikkea löytää liikunnan, josta kroppani tykkäisi (tähän mennessä hylättyjen listalla: baletti, jooga, pilates, pumppi, intervallijuoksu, työmatkakävely ja pyöräily).
Haluan näyttää hyvältä alasti!
En ole vielä tyytyväinen siihen mitä 66-kiloisen peilikuva näyttää, sillä olen nainen, ja nainen, joka on tyytyväinen siihen miltä näyttää, on joko salaa syntynyt mieheksi tai hullu. Mutta koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, alla kuvat ihanasta keskivartalostani 69,9 -kiloisena huhtikuun loppupuolelta:
Jeb. Ja kesäkuun alussa otetut kuvat, väliä noin 5 – 6 viikkoa:
Vaikka kaikki maailman ihmiset sanoisivat yhdestä suusta, että leipä on se joka tiellä pitää, niin tämä tyttö ainakin menee nykyisin munalla töihin (ehhee..), sillä JOTAKIN perää tässä mysteerisessä rasvan kiskomisessa on.
Ajankohtaisempia kuvia lataan seuraavissa posteissa, samaan aikaan kun saan väsättyä itselleni treeniohjelman. Sellaisen, josta voisin tykätä. Jolla näkisin tuloksia ilman että hajottaisin kroppaani lisää! Ehkä jo tänä juhannuksena…
